Tänään oltiin pitkästä aikaa kisoissa, tällä kertaa Helsingissä Purina-areenalla, jossa oli HSKP:n järkkäämät kisat ja yksi agirata kullekin luokalle. Tuomarina meillä toimi Leena Rantamäki-Lahtinen ja rata taas oli Minna Jokisaaren käsialaa.

Ansan kanssa kävin radan takana lämmittelyesteillä ja se toimi tosi mukavasti. Tällä kertaa tuli täysin selväksi, mikä sen lempieste on, ja se koitui radallakin meidän kohtaloksi.

Esteelle numero 12 asti etenimme täysin virheettömästi ja ohjaajalla alkoi tässä vaiheessa jo välähdellä mielessä ajatus nollasta. Eipä nuolaista ennenkuin tipahtaa, jostain syystä rengas tökki niin, että otettiin siitä kaksi kieltoa. Näin jälkeenpäin olen ajatellut, että otin ko. esteen liiankin itsevarmalla asenteella, kun siihen asti meni niin hyvin ja näytin huolimattomasti. Viimein kolmannella yrityskerralla Ansa hyppäsi oikeasta välistä, ja kun minä jäin varmistelemaan, että hyppäähän se nyt varmasti, niin koira oli jo puomilla kun putkeen olisi pitänyt mennä. Ehdottomasti meidän käymistä kisoista pahin ansa (;-)) ainakin meidän kannalta, sillä Ansa on kovasti kontaktivetoinen ja treeneissä ollaan kerran jos toisenkin käyty keskusteluja siitä kumpaan paikkaan mennään, jos pitää mennä kontaktiesteen alta menevään putkeen :) Tuonkin virheen olisi kyllä kieltämättä voinut estää hyvinkin, jos sähläystä renkaalla ei olisi ollut.

Mentiin sitten tuo hylkäyspuomi loppuun kontaktit varmistaen ja lopusta kaksi viimeistä hyppyä. Mulla on taipumuksena hermostua itseeni välillä kovastikin radalla jos töppään ja se vaikuttaa pehmeähköön Ansaan, joten päätin siksi ottaa vain lopun kaksi estettä ja hillitön riemu päälle :) Hyvä fiilis jäi radasta. Kontaktit Ansalla on hienolla tolalla :) Huomenna lähdetään illalla treenailemaan vanhan ryhmämme koutsin Helenan ja hänen koiransa auskar Tykin kanssa maneesille. Olen suunnitellut ainakin rengasharjoituksia, jossa käytämme avustajaa (=pallon heittäjää) ja ehkäpä vihdoin ja viimein otan myös sen naksuttimen käyttöön.

Tämän päivän kisoissa seisoskeltiin mittauspöydän vieressä maxi-luokan rataantutustumisen jälkeen ja siinä sitten agituomari Mia Laamanen mittasi jonkun osallistuvan koiran. Ihan huvin vuoksi pyysin häntä mittaamaan myös Ansan, sillä Ansahan on maxi-koiraksi aikamoisen pienikokoinen. Tuomari siinä aikansa mittaili ja sanoi että tule teidän radan jälkeen uudestaan. Heti radalta tultuamme hän tuli hakemaan meitä mittaukseen, ja mukana oli myös joku toinen tuomari. Molemmat heistä mittasivat Ansaa useampaan otteeseen ja kaikilla kerroilla saatiin eri tulos, alin oli 43 cm. Neuvoksi saatiin mittauttaa Ansa noin vuoden päästä uusiksi :) Ehkäpä Ansasta siis medikoira? Kuka tietää.. Kuulemma myös parikin kiloa olisi hyvä saada Ansasta pois, jotta vauhti ja ketteryys lisääntyvät :) Ihan tottahan tuo, mutta pari kiloa pois tollerinartusta joka tällä hetkellä painaa 14,8 kg, kuulostaa hurjalta määrältä :) Ja entä jos Ansa pääsee medeihin? Se tietää minulle kunnon ja nopeuden kasvattamista vai pitäiskö suosiolla palkata joku pikajuoksija juoksemaan Ansan kanssa? ;-)