Ei mulla muuta kuin että sylikäännös onnistui treeneissä useaan otteeseen tänään loistavasti :)) Kotiharjoittelusta on siis ollut aivan selvästi hyötyä!

Treenaillaan nyt taas ainakin elokuun loppuun asti taas Ninnin & Helenan ryhmässä, treenit on maanantai-iltaisin. Ansalla tosin saattaa alkaa juoksut minä hetkenä hyvänsä, joten treenailuihin tulee varmaan väkisinkin tässä kesän aikana taukoa.

Santalahden kisat on mulla vielä harkinnassa, saas nähdä tuleeko ilmoitettua Ansaa sinne. Toisaalta olisi kiva treenailla näitä vaikeampia ohjausjippoja enemmän, sillä kakkosissa radat alkavat jo olla melkoista pyöritystä yleensä suoraviivaisista ykkösradoista poiketen.

Kattellaan :)

Tänään käytiin ekaa kertaa KKS:n vapaavuoron agitreeneissä ja saatiinkin tunnin ajaksi maneesi kokonaan itsellemme. Mukana oli meidän lisäksi Helena ja Tykki.

Ansa oli taas tosi innoissaan, kun pääsi treenaamaan ja sille näyttää sopivan hyvin myöhäisempikin aika (21-22), se kun on sellainen "iltakukkuja" yleensäkin. Pentunakin se tykkäsi vielä myöhäänkin kirmata täysillä sisällä lelut suussa vielä, jos ihmiset vaan olivat valveilla. No joo, mutta asiaan..

Rataa ei tehty tänään minkäänlaista. Tarkoituksena oli tehdä rengasta ja keppejä. Naksutin oli mukana nimenomaan rengasta silmällä pitäen.

Aloitimme renkaalla niin, että minä lähetin Ansan ihan reilun välimatkan päästä eri kulmista eteenpäin renkaalle ja aina kun se oli "renkaassa", "naks" ja Helena palkkasi broilerpyöryköillä renkaan takana. Toimi hyvin. Otetiin melko monta toistoa, mutta lopetettiin niin, että Ansalle jäi vielä into tehdä. Tätä nyt sitten jatketaan ja olisi hyvä jos kisoissakin saisin ohjauslinjat suunniteltua niin, että pystyisin aina lähettämään Ansan minusta eteenpäin. Jos meinaan juoksen Ansan rinnalla, se ei vilkaisekaan rengasta, saati hae estettä oikein.

Sitten keppeihin. Suorilla kepeillä Ansa tarvitsee vielä mun käsiapuja, vaikka nopeasti pujotteleekin. "Väärältä" puolelta viemistä olen jotenkin alitajuntaisesti aina lykännyt, sillä se on tuolla keppien opettamismenetelmällä tuntunut minulle todella vaikealta hahmottaa. Mutta nytpä palaan Ansan kanssa kujakeppiharjoitteluun. KKS on hankkinut kivat uudet verkot kujakeppeihin niin, että kepit voi nyt vetää ihan suoriksi ja kun kiinnittää ne verkot keppeihin, tulee kuja, jota pitkin koira joutuu väkisinkin menemään. Eli koira joutuu pudottelemaan ihan kunnolla. Tässäkin harjoituksessa otin naksun käyttöön, palkaten Ansaa osittain aina siitä kun se oli hakenut kepit oikein. Täytyy kuitenkin muistaa ettei liikaa vahvista tuota pelkkää sisäänmenoa, koska muuten Ansa saattaa tottua siihen ja jää odottelemaan palkkaa. Eli Helenan mukaan vaihtelevaa palkkausta, välillä pelkästä sisäänmenosta, välillä vaatii pidemmälle pujottelua.

Kujakeppimenetelmä näyttää olevan Ansalle ihan passeli, sillä nyt sen katse oli suunnattuna tiukasti eteenpäin, kun taas suorilla kepeillä se tukeutuu paljon minuun ja seuraa paljolti mun tekemisiä.

Siinäpä ne treenit olivatkin. Kiitoksia paljon Helenalle että viitsit uhrata aikaasi meidän auttamiselle ja kiitos myös monista hyvistä neuvoista, vielä kun ne neuvot kunnolla juurtuisivat mun päähän ;-)

Sunnuntain treeneihin menosta en ole varma, että ehditäänkö mennä ollenkaan. Olen lähdössä turisteilemaan Messariin, enkä ole varma, kerkeänkö sieltä ajoissa pois.

Huomenna sitten tollerilenkki, jonne meiltä lähtee tottakai molemmat haukut. Jännä nähdä, onko Ansassa havaittavissa minkäänlaista väsymystä.. veikkaanpa että ei :D

Tänään oltiin pitkästä aikaa kisoissa, tällä kertaa Helsingissä Purina-areenalla, jossa oli HSKP:n järkkäämät kisat ja yksi agirata kullekin luokalle. Tuomarina meillä toimi Leena Rantamäki-Lahtinen ja rata taas oli Minna Jokisaaren käsialaa.

Ansan kanssa kävin radan takana lämmittelyesteillä ja se toimi tosi mukavasti. Tällä kertaa tuli täysin selväksi, mikä sen lempieste on, ja se koitui radallakin meidän kohtaloksi.

Esteelle numero 12 asti etenimme täysin virheettömästi ja ohjaajalla alkoi tässä vaiheessa jo välähdellä mielessä ajatus nollasta. Eipä nuolaista ennenkuin tipahtaa, jostain syystä rengas tökki niin, että otettiin siitä kaksi kieltoa. Näin jälkeenpäin olen ajatellut, että otin ko. esteen liiankin itsevarmalla asenteella, kun siihen asti meni niin hyvin ja näytin huolimattomasti. Viimein kolmannella yrityskerralla Ansa hyppäsi oikeasta välistä, ja kun minä jäin varmistelemaan, että hyppäähän se nyt varmasti, niin koira oli jo puomilla kun putkeen olisi pitänyt mennä. Ehdottomasti meidän käymistä kisoista pahin ansa (;-)) ainakin meidän kannalta, sillä Ansa on kovasti kontaktivetoinen ja treeneissä ollaan kerran jos toisenkin käyty keskusteluja siitä kumpaan paikkaan mennään, jos pitää mennä kontaktiesteen alta menevään putkeen :) Tuonkin virheen olisi kyllä kieltämättä voinut estää hyvinkin, jos sähläystä renkaalla ei olisi ollut.

Mentiin sitten tuo hylkäyspuomi loppuun kontaktit varmistaen ja lopusta kaksi viimeistä hyppyä. Mulla on taipumuksena hermostua itseeni välillä kovastikin radalla jos töppään ja se vaikuttaa pehmeähköön Ansaan, joten päätin siksi ottaa vain lopun kaksi estettä ja hillitön riemu päälle :) Hyvä fiilis jäi radasta. Kontaktit Ansalla on hienolla tolalla :) Huomenna lähdetään illalla treenailemaan vanhan ryhmämme koutsin Helenan ja hänen koiransa auskar Tykin kanssa maneesille. Olen suunnitellut ainakin rengasharjoituksia, jossa käytämme avustajaa (=pallon heittäjää) ja ehkäpä vihdoin ja viimein otan myös sen naksuttimen käyttöön.

Tämän päivän kisoissa seisoskeltiin mittauspöydän vieressä maxi-luokan rataantutustumisen jälkeen ja siinä sitten agituomari Mia Laamanen mittasi jonkun osallistuvan koiran. Ihan huvin vuoksi pyysin häntä mittaamaan myös Ansan, sillä Ansahan on maxi-koiraksi aikamoisen pienikokoinen. Tuomari siinä aikansa mittaili ja sanoi että tule teidän radan jälkeen uudestaan. Heti radalta tultuamme hän tuli hakemaan meitä mittaukseen, ja mukana oli myös joku toinen tuomari. Molemmat heistä mittasivat Ansaa useampaan otteeseen ja kaikilla kerroilla saatiin eri tulos, alin oli 43 cm. Neuvoksi saatiin mittauttaa Ansa noin vuoden päästä uusiksi :) Ehkäpä Ansasta siis medikoira? Kuka tietää.. Kuulemma myös parikin kiloa olisi hyvä saada Ansasta pois, jotta vauhti ja ketteryys lisääntyvät :) Ihan tottahan tuo, mutta pari kiloa pois tollerinartusta joka tällä hetkellä painaa 14,8 kg, kuulostaa hurjalta määrältä :) Ja entä jos Ansa pääsee medeihin? Se tietää minulle kunnon ja nopeuden kasvattamista vai pitäiskö suosiolla palkata joku pikajuoksija juoksemaan Ansan kanssa? ;-)

Nyt ärsyttää, ja vieläpä ihan big time! Halutaan ohjaaja joka EI jännitä ;-)

Tänään siis viralliset agi-iltakisat omalla treenikentällämme. Tuomarina jo aikaisemmista kisoista tuttu Pertti Siimes. Tässä rata:

Rataantutustumisessa kävi kova vilske kun kaikkien luokkien ohjaajat tutustuivat yhtäaikaa. Rata vaikutti erittäin mukavalta ja tehtävältä.

Just kun meidät kuulutettiin valmistautumaan, löi mulla jalat ihan veteliksi ja lähinnä teki mieli oksentaa. :-( En ymmärrä miten jännitän niin kovasti. No, päästiin kuitenkin lähtöviivalle ihan hyvässä hapessa. Ansa kävi ettenkö sanoisi todella kovilla kierroksilla. Jännitin, jääkö se paikalleen ekan esteen taakse. Jäihän se :) Haminan kisoissa oli nimittäin havaittavissa pientä nykimistä koko ajan ekan esteen takana, joten otin varman päälle ja käskytin erittäin tuimalla äänellä :D

Sitten radalle. Moitteetta kolme ensimmäistä estettä. Sitten tapahtui minulle todellinen EMÄmoka, nimittäin tein putken jälkeen persjätön, käänsin koiralle selän ennen 4-estettä, ja kiltistihän se kipitteli siellä mun selän takana, kun näyttökään ei ollut kovin selvä (OLETIN, idiootti minä, että kyllähän se nyt sen hyppää). Kielto. Sitten puomille, hienot kontaktit :)), muuri, hyppy josta tiputti riman. Takaaleikkaus A:lle, josta putkeen, kolme hyppyä, kepit hienosti, rengas läpi OIKEASTA kohtaa (JEE!!), keinu (jälleen hienot kontaktit). Sitten, taas pikku probleema, seuraavalla hypyllä (este nro. 16) kielto, kun Ansallahan ei varmuutta ole vielä edetä, vaan vaatii vielä tosi tarkat esteelle viennit. No, se pysähtyi ennen hyppyä (kielto) ja lopulta taas minä tein mokan ja pyöräytin sen hyppäämään liian läheltä, rima tippui :-( Loput esteet virheettä maaliin. Aikaa tuhrattiin radalla 0,19 sekuntia liikaa, joten tuloksena 20,19 sij. 8/18. Olisi se voinut siis paremminkin mennä, mutta ohjaaja säheltää.. Ja koska koira on vielä kovin ohjaajaherkkä, niin se ei anna yhtään virheitä anteeksi.

Tulostaso kisoissa ei ollut päätä huimaava. Mineissä tuli kaksi nollaa, medeissä ei yhtään, eikä myöskään makseissa. Medien voittajalla taisi olla virheitä jotain 15 ja maksien voittajalla 10. Ei se niin helppo rata sitten ollutkaan.

Kiitoksia Kotkan porukalle mukavista kisoista! :)

Tulipa sitten käytyä tänään kilpailemassa Haminassa.

Aamun ekalta radalta (hyppyrata) tulokseksi 5, ihanneajan alitusta -9,90 s. Tähän ei ole mitään lisättävää, aika nappi suoritus kaikella tapaa, yksi rima putosi kun Ansa ajoitti hyppynsä jotenkin vähän väärin ja hyppäsi liian läheltä estettä. Jännä juttu, Ansa tiputtaa rimoja TODELLA harvoin, jos koskaan, mutta siinä meni se nolla, hyvä tsemppi saatiin kuitenkin päälle seuraavalle radalle, joka oli agilityrata.

Video hyppyradasta täällä!

Toinen rata lähti käyntiin erittäin hyvin; kaksi hyppyä, muuri, puomi (tosi nätit kontaktit! :-)), hyppy ja sieltä putkeen, josta kielto. Mulla taisi siinä vähän lässähtää fiilikset. Toisella yrittämällä sisään putkeen, josta renkaalle, jossa Ansa hyppäsi kehikon välistä. No, koira takaisin ja uusi yritys; taas välistä! Tässä vaiheessa alkoi jo nousta savu päästä ja mitä tekee koira?!! Juoksee lähistöllä olevalle A-esteelle niin että etutassut koskettaa ylösmenokontakteja (no, hylkyhän tuli jo aikaisemmin noista kielloista). Sain Ansan takaisin ja otin harjoituksena sen kanssa renkaan (koskin koiraan, laitoin sen istumaan). Huonot fiilikset kisasta jäi tuomarin melko töykeän käyttäytymisen takia :-( Mielestäni ykkösluokan ohjaajille voisi sanoa hieman ystävällisempään tapaan että harjoittelun jälkeen radalta poistutaan suoraan suorittamatta sen enempää esteitä. Monella on vasta muutama startti alla eikä tuollaista tilannetta tullut vastaan, joten töykeästi komentaminen otti kieltämättä vähän aivoon. Kehän laidaltakin kuului vähän ihmetteleviä kommentteja tuomarin käyttäytymisen suhteen. No, tuli ainakin jotain opittua vastaisuuden varalta!